Täällä taas!

Päätin tulla kirjaamaan muutaman ajatuksen ylös, ennen kuin luovutan ja raahaudun lämpimien peittojen alle nukkumaan. Olen ollut koko illan (kuten nykyään aina iltaisin) äärimmäisen väsynyt, joten sanoin esikoiselleni, etten jaksa katsoa tänään Outlanderia vaan menen nukkumaan ajoissa. Vaikka olenkin edelleen yöeläjä, jokin aika sitten sairastettu vatsatauti on tehnyt minut väsyneemmäksi iltaisin. 

Luin äsken vanhan päivitykseni vuosien takaa ja tajusin, että Milanan tarinan kirjoittamisen matka on ollut pitkä. Se on kuitenkin hioutunut valtavaksi, melkein 400 sivuiseksi jättiläiskäsikirjoitukseksi (A4), jota on karsittu ja kirjoitettu uudelleen monta kertaa. Oikeastaan aloittaessani tuota tarinaa, en osannut kuvitellakaan millaiseen työhön ryhdyin ja mitä tulisin oppimaan sen aikana. Olen kasvanut kirjoittajana näiden vuosien aikana valtavasti.

Kun lähetin ensimmäisen version Milanan tarinasta Kriittisen korkeakoulun arvostelupalveluun, en olisi uskonut millaisen alkusysäyksen tulisin saamaan oppimisen tielle Hannu Simpuran toimesta. Olen ikuisesti kiitollinen Simpuralle hänen ankarasta, rehellisen suorasta palautteesta ja siitä, kuinka hänen sanansa (kehut ja moitteet) herättivät minussa ensimmäistä kertaa todellisen palavan halun tulla oikeaksi kirjailijaksi.

Tuntui uskomattomalta, että joku hänen kaltaisensa arvostettu kirjoittamisen opettaja ja kirjailija sanoi "olevansa paljosta lahjakkuuden ilmennyksestä vaikuttunut". Sanoi hän toki paljon muutakin, niin hyvää kuin negatiivista liittyen tarinaani, mutta se positiivinen osa palautteesta oli se kipinä, joka aiheutti roihun. En ole koskaan saanut sen kaltaista palautetta teksteistäni keneltäkään. Simpura opetti minua kiinnittämään huomiota tekstiin aivan toisenlaisin silmin, joka minulta on puuttunut tuota ennen täysin.

Ensimmäisen palautteen jäljiltä syntyi toinen versio. Lähetin tekstin uudestaan Hannu Simpuralle, joka huomasi heti tekstistäni, että olin ryhtynyt työhön tosissani. Hän taisi puhua jotain leijonankynsien näyttämisestä :D Sitten Milanan tarinan rinnalle alkoi syntyä toinen käsikirjoitus, jonka myös lähetin Kriittisen korkeakoulun arvostelupalveluun pari kertaa. Jossain välissä Simpura vaihtui Pasi Jääskeläiseen ja palautteista oli edelleen paljon hyötyä, vaikka arvostelija vaihtuikin.

Ja nyt vuosien uurastuksen jälkeen minulla on kaksi isoa fantasiakäsikirjoitusta lepäämässä ja kolmas tähän samaan maailmaan sijoittuva tarina alkuasetelmissaan. Näiden lisäksi osallistuin yhteen kirjoituskilpailuun ja minulla on myös yksi lajiltaan suomalaista fantasiaa sisältävä, kahdessa ajassa kulkeva tarina kehitteillä sekä yksi laulunsanojen raakile valmiina, eli kirjoittamisen aiheet eivät taatusti lopu kesken.

Mietin olisiko pian aika lähettää käsikirjoitukset kierrokselle kustantamoihin vai tekisinkö niihin vielä viimeiset parannukset, läpilukisin ne kertaalleen ja lähettäisin sitten viimeisen kerran arvostelupalveluun. Jotain minun niille pitäisi tehdä, mutta en vielä osaa sanoa, mitä.

Näihin mietteisiin jään tälle iltaa. Ehkä palaan taas pian uudestaan.

Terkuin, M