Viime aikoina on ollut ihanan lämpimiä päiviä, kesä tuli aivan yllättäen, täysin varoittamatta ja minä kun olin henkisesti varautunut pitkään kylmään kevääseen ja alkukesään. :D Nyt kelpaa katsella ikkunasta ihanaa lehtivihreyden runsautta ja voikukkien keltaisia mattoja tienreunustoilla.

Kulunut vuosi on mennyt yhdessä hujauksessa ja huomaan, etten ole kirjoittanut yhtään päivitystä tänne Pohjantähteen sitten viime vuoden kesäkuun. Tämänkin tajusin vasta kun tulin tänne kopioimaan linkitystä varten Pohjantähden matkapäiväkirjan osoitteen erääseen sähköiseen hakemukseen.

Kevättalvella yksi uusi kirjan tarina alkoi elää päässäni. Olen kirjoittanut sitä pieninä lastuina, elokuvakohtausten kaltaisina pätkinä ja pikku hiljaa siitä on ruvennut muodostumaan järkevä kokonaisuus, jossa on vielä paljon tyhjiä aukkoja. Ikään kuin kursisin kasaan peittoa tilkuista, sana sanalta tarinalle on muodostunut alku ja loppu. Näen kohtaukset aina pieninä välähdyksinä ja silloin kun sellaisen satun näkemään mielessäni, tulee minulle kiire kirjoittaa se muistiin ennen kuin se katoaa päästäni :D

Tarinani muusat löytyvät musiikista, jota olen kasannut Spotifyn soittolistalle biisi kerrallaan Looppia kuunnellessani (nimesin listan erään uudessa tarinassani esiintyvän kappaleen mukaan "Unohduksen taloksi") sekä kahdesta aivan uskomattoman ihanasta kirjasta, jotka ovat omalla tavallaan vieneet minut fantasiamaailman porteille ja houkutelleet minua raottamaan pääni sisään kätkeytyvää ovea.

Toinen kirjoista innoitti minua maalaamaan omaan tarinaani talvisen maiseman ja jossain vaiheessa sain idean kirjoittaa intertekstuaalisen viittauksen tuosta lukemastani kirjasta omaan kirjaani, sen hahmojen kautta. Saatan joskus vielä avata hieman lisää tuota mainiota ideaani, jonka toteutin omasta mielestäni hyvän maun rajoissa, varoen loukkaamasta tuon ko. kirjailijan luomusta ja sen hahmoja. Nyt kuitenkin tyydyn siitä vain mainitsemaan. Kyseessä on Ali Shawin kirja "Tyttö, joka muuttui lasiksi".

Toinen kirja, josta löysin innoitusta on Emmi Itärannan kirja "Kudottujen kujien kaupunki". Olin hämmentynyt kirjaa lukiessani kun tajusin, kuinka samankaltaista tajunnanvirtaa sieltä irrallisina kahden sivun kappaleina löytyi joidenkin vanhojen omien tekstieni kanssa. Vähän kuin olisin omiin runoihini eksynyt lukemaan. :D

　

Tässä yksi muutaman rivin ote ko. kirjasta:

"Siellä, missä kaikki silmät ovat kääntyneet pois, saari vuotaa öiseen veteen ja maisema kasvaa vieraita tahroja. Yöperhosen siivet lyövät hitaammin. Lokki vaikenee, sillä kieli on lakannut liikkumasta sen suussa. Ihmiset nostavat kätensä otsalleen tai lastensa otsalle, tuntevat kasvoillaan leviävän ihottuman ja keuhkojaan kaivertavat näkymättömät kynnet, palavat kuumeesta vuoteissaan."

　

Kun tarinani alkoi kasvaa ja rönsyillä, huomasin yllättäen, että olin keksinyt myös yhden toisenkin jännän idean kirjaani liittyen. Minähän voisin kirjoittaa kirjassa esiintyvistä henkilöistä, hahmoista, esineistä tai ihan mistä vain tuon nyt kirjoituksen alla olevan kirjan lisäksi myös novellikokoelman. Suorastaan hypin ilmassa kun ajatus lensi jostain päähäni. Ja heti kohta muutama lyhytnovellin aihe tähän liittyen kirjoittautui paperille odottamaan omaa syntymä-aikaansa.

Nyt kun vielä saisin taiottua jostain lisää kirjoitusaikaa, ilman yöunieni vähenemistä, niin homma olisi bueno. :D Valitettavasti asia ei ole niin yksinkertainen kun olen pienen lapsen äiti. Minun täytyy jakaa vähäinen vapaa aikani moneen osaan ja vain yksi osa kuuluu kirjoittamiselle. Olisi niiiiiiiiiin paljon kaikenlaista kivaa tekemistä ja niiiiiiiiiiiin vähän aikaa niitä tehdä.

Ja vielä lisää kaikenlaista jännää toivoisin saavani kokea, tähän liittyen laitoin tässä äskettäin yhden hakemuksenkin vetämään. Saa nähdä mitä kaikkea se elämä eteen heittääkään...

 

Palaan astialle taas joku päivä. Nyt hyvää yötä!

-MV <3